Pitkään olen etsinyt ja kaivannut fokusta myös yrittäjyyteeni. Suunnittelen, mikä olisi tuote, jonka kaikki haluaisivat ja joita myisin sitten satamäärin. Päädyn kuitenkin aina siihen, että se ei ole minun juttuni.

Laivallinen rautanauloja on varmaan helpompi ja nopeampi saada muutettua tuloksi, mutta aika puulta alkaisi varmaan niiden myyminen sähköjäniksen mielestä maistumaan.

Vaikka olen päätynyt iloisesti sekatavarakauppiaaksi, tuntuu linja oikealta. Usein asiakkaan kanssa pitkään mietitään, mikä olisi juuri se oikea lahja kullekin ystävälle. Samalla on tullut juteltua iloista ja suruista ja monesta asiakkaasta on vuosien varrella tullut ystäviä.

Muutama asiakas on ottanut tavakseen heittää haasteen. Keksitkö jotain? -tehtävänannolla lähdetään liikkeelle. Siinä vaiheessa heitän kysymyspatteristoni ilmoille ja olemme jälleen lähempänä asian ratkaisemista. Lahja- ja sisustustuotteiden ostamisen voisi nähdä pinnallisena ja materialistisena toimenpiteenä, mutta voi pojat (tai varmaankin enimmäkseen tytöt), kuinka syviä juttuja siinä ennen paketointia käsitelläänkään!

Olen vuosien varrella vastannut moneen haasteenheittoon ”kyllä”, vaikka vähän on oma suorituskyky esimerkiksi ompelu- ja mittauspuolella arvelluttanut (blogiteksti nro 1: nopea kyllästymään). Aina on kuitenkin lopputulos kasaan saatu ja mieli on ollut avoin taas seuraaville haasteille.

Tämä kaikki monipuolisuus pitää sähköjäniksen tyytyväisenä ja vaikka tuotteita tälläkin hetkellä on sukista (”mitäh äiti, myytkö sä nykyään sukkiakin?”) kahvipapujen kautta puuhakirjoihin, löytyy jokaiselle tuotteelle jossain vaiheessa ostaja (tuleva blogikirjoitus: psyykkaamisen voima).

Sosiaalinen sähköjänis on luonut lisäksi yksinyrittäjänä tavarantoimittajista ja asiakkaista itselleen työyhteisön. Lisäksi maailmassa on todella monta mukavaa kuljetusalan tyyppiä – heihinkään en olisi tutustunut, jos fokusoisin vain muutamaan tuotteeseen.