Puoti auki
Vko 4
Maanantai
sopimuksesta
Tiistai
sopimuksesta
Keskiviikko
16-20
Torstai
sopimuksesta
Perjantai
sopimuksesta
Lauantai
sopimuksesta
Sunnuntai
sopimuksesta

Hollyanna

pieni, pirteä sisustuspuoti


Kirjoitettu

Fokus-trilogian viimeinen osa

Pitkään olen etsinyt ja kaivannut fokusta myös yrittäjyyteeni. Suunnittelen, mikä olisi tuote, jonka kaikki haluaisivat ja joita myisin sitten satamäärin. Päädyn kuitenkin aina siihen, että se ei ole minun juttuni.

Laivallinen rautanauloja on varmaan helpompi ja nopeampi saada muutettua tuloksi, mutta aika puulta alkaisi varmaan niiden myyminen sähköjäniksen mielestä maistumaan.

Vaikka olen päätynyt iloisesti sekatavarakauppiaaksi, tuntuu linja oikealta. Usein asiakkaan kanssa pitkään mietitään, mikä olisi juuri se oikea lahja kullekin ystävälle. Samalla on tullut juteltua iloista ja suruista ja monesta asiakkaasta on vuosien varrella tullut ystäviä.

Muutama asiakas on ottanut tavakseen heittää haasteen. Keksitkö jotain? -tehtävänannolla lähdetään liikkeelle. Siinä vaiheessa heitän kysymyspatteristoni ilmoille ja olemme jälleen lähempänä asian ratkaisemista. Lahja- ja sisustustuotteiden ostamisen voisi nähdä pinnallisena ja materialistisena toimenpiteenä, mutta voi pojat (tai varmaankin enimmäkseen tytöt), kuinka syviä juttuja siinä ennen paketointia käsitelläänkään!

Olen vuosien varrella vastannut moneen haasteenheittoon ”kyllä”, vaikka vähän on oma suorituskyky esimerkiksi ompelu- ja mittauspuolella arvelluttanut (blogiteksti nro 1: nopea kyllästymään). Aina on kuitenkin lopputulos kasaan saatu ja mieli on ollut avoin taas seuraaville haasteille.

Tämä kaikki monipuolisuus pitää sähköjäniksen tyytyväisenä ja vaikka tuotteita tälläkin hetkellä on sukista (”mitäh äiti, myytkö sä nykyään sukkiakin?”) kahvipapujen kautta puuhakirjoihin, löytyy jokaiselle tuotteelle jossain vaiheessa ostaja (tuleva blogikirjoitus: psyykkaamisen voima).

Sosiaalinen sähköjänis on luonut lisäksi yksinyrittäjänä tavarantoimittajista ja asiakkaista itselleen työyhteisön. Lisäksi maailmassa on todella monta mukavaa kuljetusalan tyyppiä – heihinkään en olisi tutustunut, jos fokusoisin vain muutamaan tuotteeseen.

Kirjoitettu

If you don’t have one focus, you have no focus at all – voi apua!

Tähän ahdistavan tehokkaaseen lauseeseen törmäsin viime viikolla ja tunsin jälleen huonommuutta (jonka jalostuminen kehittyneempään muotoon on satavarmasti elinikäinen jatkumo).

Uskallan kuitenkin olla eri mieltä. Monessa projektissa ja ammatissa yhden fokuksen pitäminen on loistava tehokkuuden aikaansaaja, mutta entä jos onkin sellainen työ ja sellainen persoona, että keskittyminen yhteen aiheuttaakin sitä aikaansaamattomuutta?

Kun sinkoilen tuotekuvauksesta hinnoittelemaan, pyykinviikkauksesta kranssin kasaamiseen, saattaa siinä useinkin nousta ne parhaat (hulluimmat) ideat huoneiden (sekä konkreettisten että mentaalisten) väliä kulkiessani.

Nopeasti rutiineihin (siis tarkoitan toDella nopeasti) kyllästyvänä yksilönä, puudun fokukseen niin nopeasti, että fokus himmenee.

Tai sitten en vain ole tosissani yrittänytkään keskittyä…mutta ainakaan eivät päivät ole yksitoikkoisia – voi apua!

Pakko oli omasta vakaasta mielipiteestäni vähän tinkiä, kun törmäsin seuraavaan faktaan: multitaskaus vähentää älykkyyttä! Kun säätää montaa asiaa samaan aikaan, tulee tehtyä virheitä ja missattua heikkoja signaaleja (jotka usein ovat niitä vahvoja juttuja sitten lopulta). Multitaskaus on myös ”aivohaippia” synnyttävää toimintaa – sitä kokee olevansa tosi hyvä, kun saa tehtyä niiiin montaa asiaa samaan aikaan. Saattaa monen (naisen) mielestä kuulostaa tutulta, vai mitä? Koska mies oli tehnyt tätä tutkimusta, ei tämä hyvänolontunne ollutkaan sitten positiivinen asia. Wonder why?

Olemme siis opettaneet aivomme multitaskaukseen (ja samalla mietimme miksiköhän tuokin kaapinovi on auki – mitä olin sieltä hakemassa) ja voimme opettaa ne siitä myös pois, jos haluamme.

Jo parikymmentä minuuttia tiivistä keskittymistä päivässä voi olla voimaltaan mullistava. Sitä voisin siis kokeilla… ainakin hetken.