Puoti auki
Vko 12
Maanantai
-
Tiistai
16-20
Keskiviikko
-
Torstai
16-20
Perjantai
-
Lauantai
12-15
Sunnuntai
-

Hollyanna

pieni, pirteä sisustuspuoti


Kirjoitettu

Psyykkaamisen voima

Onnistuminen luo onnistumista. Tänään on hyvä päivä. You got this.

Vaikka seisoisi samassa paikassa, samassa ympäristössä, voi päänsä sisällä päästä syvimmästä alhosta tyytyväisyyden kautta vakuuttavaan innostukseen. Kokeile vaikka! Mielen voima on se vahvin.

Positiivinen ajattelu virittää positiivisen otteen kaikkeen mitä teemme. Joskus päivän kannuste voi olla vaikkapa illalla tuleva lempparisarja, jonka odotus saa saman tien iloiselle mielelle. (Tosin tämänkin odotuksen voima on nykyisellään tuhoutunut, kun lähes kaiken voi katsoa koska vaan, missä vaan ja esimerkiksi 10×6 senttimetriseltä ruudulta.

Itse pysyn pääosin siinä perustilassa. Kolmen nuoren taloudessa valuu aamupsyykkaus omasta päästä pääosin toisten päihin (ja sieltä sulavasti ohimoita pitkin alas), kun yritän jokaiselle löytää syyn, miksi juuri tänään kannattaa nousta ylös, vaikka ulkona palaa vielä katuvalot, joita tuskin vesisateelta hahmottaa..

Life is gooooood. Ystävieni kanssa aikoinaan delux-naistenreissulla totesi pienen italialaisen hotellin italialaisen topakka rouva (joka arvatenkin myös oli italialainen, kun siinä maassa olimme) meille yksiselitteisesti goooood – kun kuuli, että seurueemme koostui ystävättäristä ja kyseessä oli pelkkä huvimatka. Irtiotto kannattaa aina, sillä säästöön laitetulla energialla pääsee taas yhden synkän päivän eteenpäin.

Gooood on mainio tavoite! Sitä hokemalla saa voimaa.

Kirjoitettu

Mikä minua rauhoittaa?

En vieläkään harrasta sitä joogaa…

Koiran silittäminen

Onnea on labranaattori, jossa on paljon paijattavaa. Tutkitusti laskee sykettä.

Metsässä päivittäin liikkuminen

(ja tässä viittaan edellisen kohdan kohteeseen, joka minut sinne metsään päivittäin vie – satoi tai paistoi).

Valtaosat aamulenkeistä tulee vieläpä tehtyä hyvän ystävän ja hänen ulkoiluttajansa kanssa, joten metsä toimii myös yrityssparrausfoorumina (etuna edulliset pääsyliput).

Metsässä tulee tuijoteltua hassunnäköisiä puunrunkoja (kotimetsästäni mm. löytyy Munchin Huudon alkuperäisteos), hypittyä pehmeillä sammalmättäillä (en minä, mutta se kaveri), kahlattua suossa (labranaattorin vainulla löytyy kosteikot), tuijoteltua peuroja (joita koirat eivät huomaa) ja ihmeteltyä Liisa Ihmemaan ”voi hyvänen aika, olen myöhässä -kania (lue: metsäjänis), vain todetaksemme: ”voi hyvänen aika, ollaan taas myöhässä” ja niin katkeaa metsä-zen ja alkaa päivän kadonneiden minuuttien kiinni juokseminen…

Siitä metsäjäniksestä vielä. Meidän kun käy sitä aina kovasti sääliksi. Taskunaurista ei näy, mutta sen sijaan  on helppo hahmottaa kyltti ”shoot me” lumettoman talven vitivalkoisen vaeltajan selkäkarvoista. Kellon kanssa kun liikkuu, vaihtaa mokoma vaatteensakin kalenteriin, ei ikkunaan, katsomalla.

kuva Unsplash

Asiaa tarkemmin tutkittuani, totesin kuitenkin, että pitkäkorvalla on periaatteessa hyvät triathlonistin taidot! Vauhtia 60km/h, hyvä uimari ja lumikengät tassuissa (niissä tosin on vaikea pyöräillä). Ikääkin voi karttua 13 vuotta! Varsinainen luonnon Rambo siis.

Sanotaan myös, että pikkuvauvan sylissä pitäminen rauhoittaa. Taidan kuitenkin mennä koiran kanssa metsään.

Ihanaa perjantaita<3

Kirjoitettu

Fokus-trilogian viimeinen osa

Pitkään olen etsinyt ja kaivannut fokusta myös yrittäjyyteeni. Suunnittelen, mikä olisi tuote, jonka kaikki haluaisivat ja joita myisin sitten satamäärin. Päädyn kuitenkin aina siihen, että se ei ole minun juttuni.

Laivallinen rautanauloja on varmaan helpompi ja nopeampi saada muutettua tuloksi, mutta aika puulta alkaisi varmaan niiden myyminen sähköjäniksen mielestä maistumaan.

Vaikka olen päätynyt iloisesti sekatavarakauppiaaksi, tuntuu linja oikealta. Usein asiakkaan kanssa pitkään mietitään, mikä olisi juuri se oikea lahja kullekin ystävälle. Samalla on tullut juteltua iloista ja suruista ja monesta asiakkaasta on vuosien varrella tullut ystäviä.

Muutama asiakas on ottanut tavakseen heittää haasteen. Keksitkö jotain? -tehtävänannolla lähdetään liikkeelle. Siinä vaiheessa heitän kysymyspatteristoni ilmoille ja olemme jälleen lähempänä asian ratkaisemista. Lahja- ja sisustustuotteiden ostamisen voisi nähdä pinnallisena ja materialistisena toimenpiteenä, mutta voi pojat (tai varmaankin enimmäkseen tytöt), kuinka syviä juttuja siinä ennen paketointia käsitelläänkään!

Olen vuosien varrella vastannut moneen haasteenheittoon ”kyllä”, vaikka vähän on oma suorituskyky esimerkiksi ompelu- ja mittauspuolella arvelluttanut (blogiteksti nro 1: nopea kyllästymään). Aina on kuitenkin lopputulos kasaan saatu ja mieli on ollut avoin taas seuraaville haasteille.

Tämä kaikki monipuolisuus pitää sähköjäniksen tyytyväisenä ja vaikka tuotteita tälläkin hetkellä on sukista (”mitäh äiti, myytkö sä nykyään sukkiakin?”) kahvipapujen kautta puuhakirjoihin, löytyy jokaiselle tuotteelle jossain vaiheessa ostaja (tuleva blogikirjoitus: psyykkaamisen voima).

Sosiaalinen sähköjänis on luonut lisäksi yksinyrittäjänä tavarantoimittajista ja asiakkaista itselleen työyhteisön. Lisäksi maailmassa on todella monta mukavaa kuljetusalan tyyppiä – heihinkään en olisi tutustunut, jos fokusoisin vain muutamaan tuotteeseen.


Kirjoitettu

Siitä fokuksesta vielä…

Mitäs, jos sitä sitten tosissaan keskittyisi välillä?

Tarkemmin ajateltuna, tulee sitä marginaalisesti tehtyäkin. Omalla kohdallani esimerkiksi seuraavissa toimenpiteissä:

Snorklaus

Parasta mahdollista keskittymistä kalojen ruokahetkiä häiriten. Parhaassa tapauksessa täydellisessä hiljaisuudessa.

Jos et keskity – hörppäät vettä (ei kiva).

Melominen

Rauhallisen kahdeksikkomaisen liikeradan tasaista toistoa meditatiivisessa rytmissä lintujen maailmaa seuraten.

Jos et keskity – et etene (pidemmän päälle puuduttavaa).

Silittäminen

(Saattaisi kuvitella, että tämä keskittymisharjoitus olisi hyödyllisintä toteuttaa, mutta aina löytyy joku syy…vaikkapa lähteä melomaan).

Kaistale kerrallaan syntyy siistiä jälkeä hyöryn lämpimästi puhistessa ilmoille (raudasta). Tässä harjoituksessa hyvänä puolena on se, ettei häiritse eläinkunnan edustajia.

Jos et keskity – polttaa (pienetkin palovammat yllättävän kivuliaita).

En olekaan sitten kuvannut silitysrautaa koskaan, joten tässä korvikkeena New Yorkin Flatiron Building.

Mitkä sinun vastaavat fokukseen saattavat puuhasi ovat?

Jos kaikkien mieleen tulee ensimmäisenä jooga, on sitä varmaan jo kohta pakko lähteä kokeilemaan. Ainakin sitten, kun vedet on jäässä.

Kirjoitettu

If you don’t have one focus, you have no focus at all – voi apua!

Tähän ahdistavan tehokkaaseen lauseeseen törmäsin viime viikolla ja tunsin jälleen huonommuutta (jonka jalostuminen kehittyneempään muotoon on satavarmasti elinikäinen jatkumo).

Uskallan kuitenkin olla eri mieltä. Monessa projektissa ja ammatissa yhden fokuksen pitäminen on loistava tehokkuuden aikaansaaja, mutta entä jos onkin sellainen työ ja sellainen persoona, että keskittyminen yhteen aiheuttaakin sitä aikaansaamattomuutta?

Kun sinkoilen tuotekuvauksesta hinnoittelemaan, pyykinviikkauksesta kranssin kasaamiseen, saattaa siinä useinkin nousta ne parhaat (hulluimmat) ideat huoneiden (sekä konkreettisten että mentaalisten) väliä kulkiessani.

Nopeasti rutiineihin (siis tarkoitan toDella nopeasti) kyllästyvänä yksilönä, puudun fokukseen niin nopeasti, että fokus himmenee.

Tai sitten en vain ole tosissani yrittänytkään keskittyä…mutta ainakaan eivät päivät ole yksitoikkoisia – voi apua!

Pakko oli omasta vakaasta mielipiteestäni vähän tinkiä, kun törmäsin seuraavaan faktaan: multitaskaus vähentää älykkyyttä! Kun säätää montaa asiaa samaan aikaan, tulee tehtyä virheitä ja missattua heikkoja signaaleja (jotka usein ovat niitä vahvoja juttuja sitten lopulta). Multitaskaus on myös ”aivohaippia” synnyttävää toimintaa – sitä kokee olevansa tosi hyvä, kun saa tehtyä niiiin montaa asiaa samaan aikaan. Saattaa monen (naisen) mielestä kuulostaa tutulta, vai mitä? Koska mies oli tehnyt tätä tutkimusta, ei tämä hyvänolontunne ollutkaan sitten positiivinen asia. Wonder why?

Olemme siis opettaneet aivomme multitaskaukseen (ja samalla mietimme miksiköhän tuokin kaapinovi on auki – mitä olin sieltä hakemassa) ja voimme opettaa ne siitä myös pois, jos haluamme.

Jo parikymmentä minuuttia tiivistä keskittymistä päivässä voi olla voimaltaan mullistava. Sitä voisin siis kokeilla… ainakin hetken.